Minulla on ollut tapana neuloa yksi villahaalari vuodessa (kestää nimittäin vuoden unohtaa, kuinka tylsää on neuloa joustinneuletta ikuisesti... Mutta tästä huolimatta, jos joku sukulaisista tai tuttavista tarvitsee haalarin, neulon sen mielelläni - onhan villahaalarissa jotain tosi suomalaista, se liittyy kylmän pakkastalven odotukseen ja on ajatuksena jotenkin lämmittävä). Yleensä haalaritilaukset ovat tulleet heinäkuussa, tänä vuonna vähän myöhemmin. Toiveena oli poliisi- tai koirahaalari, tai sitten poliisikoirahaalari. Mielikuvitus ei tällä kertaa kuitenkaan riittänyt kuin tosi perusjoustinneulehaalariin. Ehkä se seuraava haalari sitten on se poliisikoira :)

Turvauduin jälleen Ulla Huhtalan Lastenneuleita-kirjan haalariohjeeseen. Se on nimittäin siinä mielessä nerokas, että ommeltavia saumoja ei juurikaan ole. Lankana käytin seiskaveikkaa (toivottavasti ei ollut liian paksua...), jota kului kolmisen kerää. Niin ja koko on 4-vuotiaan.