Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin, ompelin samoilla kaavoilla toisenkin tunikan. Mieheni mielestä se piti kuvata Italiassa, joten tässä se nyt on Riminissä Augustuksen riemukaaren edessä:

Onpas täti pukeutunut värikkäästi ja näyttää jokseenkin turistilta ;) ! Kaava on siis uusimmasta Modasta ja kangas mistäpäs muualtakaan kuin Jättirätistä, joka on likimain ainoa kangaskauppa, jossa käyn. Nyt riitti tätä mallia tunikoita, täytyy varmaan jäljentää uudet kaavat (kaavojen jäljentämisen inhottavuus saa aikaan tämän "teenpä useammankin tätä samaa mallia ja kokoa" -syndrooman)...

Matka on siis takana. Ihanaa oli, vaikka Suomessa taisi olla lämpimämpää kuin Italiassa, vaan eipä sielläkään vilu tullut. Reissasimme paljon, mutta yöt käytiin aina nukkumassa Riminissä, kun siellä oli matkan hintaan kuulunut hotellimme. Päivämatkat tehtiin San Marinoon, Pesaroon, Firenzeen, Venetsiaan, Frasassin tippukiviluoliin (luolissa tosin ei koko päivää oltu...) ja Urbinoon. Kaikkein mukavimmat paikat olivat San Marino ja Urbino - näin tällä kertaa, vaikka luulinkin, että Firenze on suosikkikaupunkini Italiassa. Käsitöitä ei ollut matkalla mukana laisinkaan, vaikka jostain luinkin, että bambupuikot olisi lentokoneeseen saanut viedä.

Kotiin palattuani ompeluinnostus on jatkunut. Jättirätin palalaatikosta löytyi ihana kukkakangas, josta tuli hellemekko kummitytölle. Aiemmin mainitusta syndroomasta johtuen tämä on tehty samoilla kaavoilla kuin viime kesänä veljentytölle ommeltu mekko (Suuri käsityölehti 6-7/2005) - ja vielä yhden aion tämän jälkeenkin ommella. Sitten loppuukin tuntemani pikkutytöt kokoa 104 cm... ja taas täytyy jäljentää kaavoja... :)