Nuori* Neuloja osti itselleen myyjäisistä lapaset. Aluksi hän vain puhtaasti ihastui noihin lapasiin, mitään taka-ajatuksia ei ollut. Malli oli varsin perinteinen, vanhan kansan tuntema. Kuinkas sitten kävikään? Tottakai Nuori Neulojamme halusi oppia itse tekemään samanlaiset. Hän tuijotteli ostamiaan lapasia kauan ja arveli keksineensä, miten ne on neulottu. Erään aamuyön hiljaisuudessa Nuori Neuloja sitten kipusi yläkertaan suunnitelmissaan kesyttää tuo ihana verkkokuvio, mikä lapasissa oli. Hän teki yhden, myöhemmin kohtalokkaaksi osoittautuneen virheen: unohti mallilapaset alakertaan ja koska halusi välttää lattioita narisuttamalla koko kulmakunnan herättämisen, hän ei myöskään palannut hakemaan niitä, vaan päätti luottaa muistiinsa. Hän oli mielestään ratkaissut koko verkon arvoituksen, miettinyt jopa peukalon tekemisen valmiiksi. Jonkin aikaa neulottuaan Nuori Neuloja alkoi tarkastella kättensä jälkeä. Tyrmistys oli melkoinen: eihän tästä tullutkaan verkkoa, vaan epäsymmetrinen kasa laatikoita! Mietittyään aikansa ikuisuuskysymystä "purkaako vai eikö purkaa?" hän päätti jatkaa lapasen tekoa, tekipä vielä toisenkin (tosin ei enää samana aamuyönä, vaan ihan päiväsaikaan). Verkon salaisuus jäi ratkaisematta, mutta Nuori Neuloja suhtautuu siihenkin positiivisesti: ehkä hän oppii vielä joskus - sitten, kun on riittävän vanha.


* sanaa "nuori" käytetään tässä vastakohtana erittäin vanhalle, suorastaan muinaiselle (viimeistään 1800-luvulla syntyneelle), täyttäähän tämä "Nuori Neulojamme" maaliskuussa jo 30 vuotta...